Tää päivä on ollu aikamoista tunteiden vuoristorataa. Välillä kaikki tuntuu olevan todella hyvin, välillä taas olo on aivan helvetinmoinen. Kituuttelen vähällä ruualla vain siksi, että olisin laihempi. Onko se oikeasti niin tärkeää? Minulle on. Aina, kun nykyään katson vaatekaappiini, kuvittelen miltä näytän laihempana joissakin vaatteissa. Vanhoista ajoistani minulla on säästössä muutama paita ja farkkuja. Haaveilen siitä, kun mahdun niihin taas. Se motivoi mua. Haluan tätä, vaikka tiedän samalla, että se on sairasta.
        Paino ei vaa pahemmin oo vieläkää tippunu. Sillon, kun viimeks laihdutin, paino alko tippua nopeemmin, nyt paino vain jumittaa. Mutta hitaasti hyvä tulee ;)

Tän päivän syömiset:

- rasvaton jogurtti + vähän mysliä ~ 100 kcal
- spagettia annos ja salaattia + ruisleipä ja vähän margariinia ~ 500 kcal
- muutama salmiakkikarkki ja twix-patukka ~ 350 kcal
- salaattiannos ja leipä ~ 300 kcal
- omena ~ 50 kcal
YHT: ~ 1300 kcal

Ihan hyvä päivä, tein kotona pienen kuntopiirin ja kävin pikkulenkillä. Syömiset ihan hyvät liikunnan suhteen. Muuten päivä ei ollu mitenkään erikoinen. Lähinnä vaa koulua ja läksyjä ja aineita. Sitä se lukio teettää..

Sain ensimmäisen poikaystävän vast mun anoreksia-aikojen jälkeen. Eli jos oon terve, oon sosiaalinen, tai no aika sosiaalinen ja laihana taas oon epäsosiaalinen. Kumpi on parempi? Kaikki normaalit ihmiset vastais sosiaalisuus, mut silti mä haluun olla taas laiha. Se on täl hetkel mun elämän tärkein tavote. Aika sairasta sinänsä. Itsekästäki.