Aloin täs pohtii niit mun vanhoi anoreksia-aikoi. Sillon olin paljon epäsosiaalisempi. Itsetunto oli paljo huonompi ja kaikki kierty vaan oman painoin ympärille. Mut se tunne, kun puntari näytti vähemmän, vatsa kurni ja tuns olevansa laihtunu, oli jotain mahtavaa. Mikää ei tunnu niin hyvältä. Haluun takas siihen aikaan, siihe tunteesee. Ja mä tuun viel pääsemäänki. Ennen pitkää.